Uusi "luukki"...

Sain kuin sainkin vähän muunneltua blogini ulkonäköä. Ei hullumpaa näinkin tyhmältä käyttäjältä...Jotenkin tulee loma mieleen noista taustakuvista mutta vielä ei ole sen aika, pitänee malttaa odotella tuonne tammikuulle. Selailen vain malttamattomana matkaesitteitä ja haaveilen. Suomen kesä on kyllä ihana...

Tämä päivä ei ole onneksi ollut läheskään niin kiireinen, joten tulin töihinkin vasta kello yhdeksäksi. Kudoin aloittamaani pitsisukkaa jonkin matkaa, kuvamateriaalia laitan blogille kun valmista on vähän enemmän. Puoliso onkin sitten loistanut poissaolollaan verstaalta, terveyskeskuksen laajennus työllistää 150 %:sti. Asiakkaat ovat vähän ihmeissään kun verstaalla on vastassa nainen vaikka kieltämättä vakiosellaiset alkavat vähitellen jo tottua. On tämä jotenkin niin erillainen maailmansa, joskus on sellainen tunne kun ottaa vastaan tilauksia, että on työntänyt päänsä suoraan miesten vessaan, eivätkä kaikki edes luota siihen että osaa hommansa vaan palaavat mielummin asiaan myöhemmin.

On se minun roolinikin vähän kaksijakoinen, koska kuitenkin laitan ruuan tässä verstaan yhteydessä. Joskus pyörin essu päällä ja joskus haalareissa. Joskus miellän itseni kotirouvaksi ja joskus tituleeraan itseäni peltisepän rouvaksi. Päivärytmini on ehkä ohjelmoidumpi kuin perinteisesti kotirouvalla: 06 herätys ja aamupala, 07 verstaalle yhdessä puolison kanssa, 09 verstaalla kahvi, 11 laitan lounaan, 14 verstaalla päiväkahvi, 16 laitan päivällisen. Jos ennätän käyn kaupassa lounaan ja päiväkahvin välissä, mikäli verstaalla on töitä hoidan ostokset vasta illalla. Kirjanpidon ja laskutuksen hoidan kaiken tämän välillä. Koska asumme lähes verstaan naapurissa hoidan joskus pyykkirumbaa päivällä, lataan pyykkikoneeseen pyykit ja käyn sitten tyhjentämässä kun "Manta" on tehnyt työt. Muu oman kodinhoito jää kyllä iltaan ja viikonloppuun. En enää kaipaa entiseen työpaikkaani, työkavereita tosin on ikävä. Sosiaalinen verkosto jonka kodin ulkopuolella oleva työpaikka muodostaa katkeaa hämmästyttävän pian töistä poisjäännin jälkeen. Kukaan ei käy, ei soita eikä muutenkaan ota yhteyttä. Nykyisin on jokaisessa työpaikassa niin kiivasrytminen työtahti, että ihmiset uupuvat eivätkä enää töiden jälkeen jaksa kylästellä niin kuin ennen. Sääli...

Ihana kuitenkin että on viikonloppu edessä, lähdemme appivanhempieni mökille leikkaamaan nurmikon. Käyn huomenna torilla ja todennäköisesi grillaamme jotain hyvää syötävää..