Jostakin syystä änkytystä...

Edellinen postaus alkoi änkyttämään ja ilmestyi kolmena kappaleena, en oikein itsekään käsitä mistä syystä. Ilmeisesti vain olemisen ilosta. Koska meillä ei ole laajakaistaa vaan ihan vanhanaikainen modeemiyhteys joka takkuaa juuri silloin kun pitäisi toimia nopeasti, on tyypillistä meikäläisen tuuria että takkuaminen tapahtuu juuri silloin kun siippa seisoo vieressä ja hoputtaa... (tulipa taas piiiitkä lause...)

Eiliset käsityöt alkoivat purkamisella. Mallasin niitä taannoin kuvaamiani vaaleanpunaisia sukkia (jotka olivat varressa menossa) jalkani viereen ja totesin että purkuun meni. Ne olisivat olleet toivottoman pienet vaikka napakat sukat ovatkin mieleeni. Purin, lisäsin aloitussilmukoita ja aloin alusta. Mikään ei ole niin tylsää kuin purkaminen, mutta on tullut opeteltua sekin taito. Kärsivällisyyttä, rakas ystävä, kärsivällisyyttä...Ei välttämättä kaksos-luonteelle ominaista mutta jollain tavoin palkitsevaa kun tulos sitten (ehkä) miellyttää.

Kaupungilla on kahteenkin eri otteeseen puhuteltu uutta laukkuani ja kyselty ohjetta ja minähän mainostan Ullaa.