keskiviikkona, kesäkuuta 04, 2008

Ristipistotapaamisia ja vaihtoja...Cross-stitch gatherings and exchanges...



Design Cats Whiskers with changed colours
32 ct linen from Silkweaver
Thread Vicky Clayton´s "Orb" and "Midnight"
Eilen oli aivan ihana päivä! Minulla on ollut lomalta paluun jälkeen jonkinlainen masennuskausi mutta eiliset tapahtumat kyllä piristivät mieltä kummasti. Ensinnäkin Tornion Pistelijöillä oli tapaaminen minun emännöimänä. Me "vanhat" Teija, Katariina ja minä saimme toivottaa tervetulleiksi kaksi uutta jäsentä, Jaanan ja Pirkon. Oli tosi kiva tutustua uusiin ihmisiin ja taas jälleen kerran huomata miten joku voi olla niin kuin olisi tuntenut aina. Tervetuloa porukkaan, ihanat naiset! Kolme tuntia hurahti vauhdikkaasti kahvittelun, pistelyn ja naurun siivittämänä ja jälleen kerran on vatsalihakset kipeänä nauruterapiasta!

Postikin yllätti iloisesti. Laatikossa oli odottamassa Simonen Make a Wish eli Esitä toive-vaihdossa pistelemä saksikotelo. Tämä vaihto perustuu aina toiveeseen, eli foorumilla saa esittää toiveen pistellystä käsityöstä, esim. kuten minä toivoin saksikoteloa. Joku ottaa haasteen vastaan, mutta tämä velvoittaa myös minua vastaamaan jonkun toisen toiveeseen. Näissä vaihdoissa ei myöskään laiteta paketin mukana muuta rekvisiittaa, kuten yleensä on tapana vaan tarkoitus on todella lähettää vain toivottu käsityö. Tämä on todella mielenkiintoinen foorumi ja on kiva seurata miten yksityiskohtaisiakin toiveita ihmiset esittävät vaikkapa suunnittelijan tai käsityön viimeistelytavan suhteen.
***
After a tiny depressing period after our vacation, all that happened yesterday really made my day! First of all the Stitchers in the Tornio Area had a gathering and I was the hostess. Me, Teija and Katariina, the "old" ones, welcomed our new members, Jaana and Pirkko. It´s so fun to meet new people and especially people with similar interests. It was just as I had allways known them, welcome to join us! Three hours goes so fast with coffee/tea, stitching and laughing and these gatherings are really good for my abdomens with all the laugh-therapy!

Mister Postman was also nice to me yesterday and brought me the scissorspocket Simone stitched for me in the Make a Wish-exchange. The idea with these exchanges is to fullfill a wish of a stitched piece. For example, I wished for a scissorspocket and Simone made me one. I´m obligated to make one piece for every wish I make and not necessarily for the person that stitches for me. We have also accepted the rule not to send any other goodies except the stitched piece in the parcel. This group is really fun and it is so interesting to see how detailed wishes different people make, for example of a particular designer or type of finishing.
***
Masennukseni on ollut tällä kertaa ihan seurausta siitä kun eräs ihminen, joka kuitenkin vaikuttaa meidän elämässä, ei ymmärrä eikä arvosta harrastustani millään tavalla vaan on sitä mieltä että aivan hyvin voisin jättää käsityöt ja kaikki siihen liittyvän, tapaamiset mukaanlukien pois. Maailmassa on kuulema paljon tärkeämpääkin tekemistä. Onneksi ei ole kysymys puolisosta kuitenkaan... Tiedän olevani aika lapsellinen, mutta minuun se vaikuttaa valitettavasti siten että alan salaamaan tekemisiäni, vaikka periaatteessa niiden ei pitäisi kuulua kenellekkään. Silloin kun olen masentunut, lamaannun tahtomattani ja tärkeätkin asiat jäävät tekemättä... En voi ymmärtää miksi tunnen syyllisyyttä istuessani pistelemässä kun se kuitenkin tuo minulle niin paljon iloa. Kuten jo edellä sanoin, on ihana että minua on siunattu niin monilla hyvillä ja rakkailla ystävillä.

Lämmin kiitos kun kävit lukemassa kuulumisia. Ihanaa viikkoa kaikille, halauksin!

***
My depression this time is due to the fact that a person, who is part of our life, doesn´t understand nor accept my hobby. She thinks that I ought to do something more important instead of cross-stitching and these gatherings. I know that my reaction is childish when I start to hide what I do, although nobody should bother, really! The worst thing is that I feel like paralyzed and get nothing done. I don´t understand why I feel so guilty when I sit down and stitch when it brings me so much joy. And how many wonderful friends I have found through this hobby. I´m really blessed having so many really good and dear friends!

Thank you so much for stopping by! Have a wonderful week, with hugs!

8 kommenttia:

Blogger Jennifer/OH kirjoitti...

Oh you poor dear...I know this type of depression too. There is a person in my life who belittles this hobby that I love. She tells me I have "too much spare time on my hands" and it makes me feel that I am selfish and lazy. She is always running from one thing to another and therefore doesn't understand a peaceful, quiet hobby like cross-stitch. It does make me sad, though I should not pay any attention to her. I try not to look upset when she says bad things but it makes me feel small and unimportant, as if my work means nothing. Of course this is not true. Please know I support you and feel also the sadness you feel.

04 kesäkuuta, 2008 15:26  
Anonymous Aija kirjoitti...

Voi miten kauniin saksikotelon olet saanut!

Minkä takia maailmassa pitää olla tuollaisia tympeitä ihmisiä? Ehkä heillä itsellään ei ole mitään, mistä nauttivat ja yrittävät sitten tehdä toisen mielen pahaksi. Ikävää. Vaan häntä pystyyn, tämähän on maailman paras harrastus!!!

04 kesäkuuta, 2008 15:40  
Anonymous Ninnu kirjoitti...

Hieno saksikotelo!

Tuntuu oudolta, että joku puuttuu harrastukseesi. Varsinkin, kun käsillä tekeminen on nykypäivänä todella arvostettua.
...ja vaikka ei olisikaan, niin se on sinun harrastuksesi, joka ei ole keltään toiselta pois. Mitäköhän sinun sitten pitäisi tämän ihmisen mielestä tehdä? Onneksi puolisosi ymmärtää!

04 kesäkuuta, 2008 16:45  
Anonymous Jaana kirjoitti...

Kiitos itsellesi Tuula mahtavasta kokemuksesta!! Oli mukava tutustua uusiin ihmisiin ja tosiaan huomata kuinka samanhenkisiä voi toisilleen tuntemattomat ihmiset olla!!

Taidankin ymmärtää kenestä läheisestä puhuit... Pahaltahan se tuntuu. Mulla on oman äitini kans ollu samantapaista ongelmaa, mutta hänen mielestään koko minun elämäni oli kummallista... hohhoijaa..! Mutta mepä tiietään kuinka mahtava harrastuksesi on ;D

04 kesäkuuta, 2008 22:07  
Anonymous pirren kirjoitti...

Ihanan saksikotelon olet saanut! Tuo syyllisyyden tunne on täälläkin aika usein pinnassa. Nyt vielä, kun kaikki raskas homma on kielletty ja olotila on muutenkin aika heikko, on niin mukavaa, kun pystyy edes tekemään käsitöitä. Silti tunnen siitäkin syyllisyyttä... Koitahan jaksaa vaan eteenpäin ja tehdä ihania töitäsi yhä edelleen!

05 kesäkuuta, 2008 09:46  
Blogger sari.i. kirjoitti...

Onpa jotenkin sinun näköinen saksikotelo! :)

Mä en jaksa ymmärtää tuommoisia ihmisiä ollenkaan. Mikä oikeus kenelläkään on arvostella toisen harrastuksia? Tiiäkkö mitä minä tekisin? Pistelisin oikein uhallakin sen ihmisen nähden - ja aina kun mahdollista. Siinäpähän kypsyis. ;-P

05 kesäkuuta, 2008 20:10  
Blogger Ruth kirjoitti...

I'm sorry your friend has made you feel bad about your stitching. My sister was like that until she saw how many truly wonderful and helpful friends I had because of stitching..... and when she saw a really big sampler I was working on that she'd like. :)

Hugs!

06 kesäkuuta, 2008 20:34  
Blogger MysteryKnitter kirjoitti...

I am sad to hear the news. :( My Dad says always my stitching is not that good, or that I don't have that much skills, when knitting and stitching are concerned. I admit, I am not good to finish stuff. I rather let the true pros to take care of that, but the stitching itself...I like it. And many others than Dad have told me my stitching is neat.

17 syyskuuta, 2011 04:04  

Lähetä kommentti

Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]

<< Etusivu