Kuka minä olen…Vem är jag…

Kuka minä olen…Vem är jag…
Useampikin bloggaaja on kertoillut itsestään omilla sivuillaan ja siten raottanut salaperäisyyden verhoa. Suosikki-blogejaan lueskellessaan miettii usein kuka kirjoituksen takana mahtaa olla ja nyt kun SNY- ja SRPY-kierros päättyy, paljastuksia tulee puoleen jos toiseenkin. Olen miettinyt miksi moni, myös minä, kirjoittaa puolittain anonyyminä? Ehkä sitä jotenkin ujostelee, ellei muuta niin kirjoituksiaan siinä määrin ettei uskalla paljastaa kuka kirjoitelmien takana oikeastaan on. Muutamat ystäväni tietävät blogini ja äskettäin laitoin osoitteen myös muutamille serkuilleni. Samassa kaupungissa ja lähitienoilla asuvat muut bloggaajat todennäköisesti tietävät kuka Tuttujen Pistojen takana piileksii. Jotenkin tuntuu, etten vielä ole valmis kirjoittamaan kuitenkaan omalla nimelläni. Päätin kuitenkin kertoa hieman itsestäni, jollei muuta niin ihan vain päivittääkseni blogin kun ei juuri tällä hetkellä ole valmistunut mitään uutta käsityörintamallakaan.

Synnyin kesäkuun 12. silloin vielä hengissä olevalla Haaparannan synnytysosastolla 41 ja puoli vuotta sitten. Olin ja olen vieläkin vanhempieni ainoa lapsi, vaikkakin olisin kyllä halunnut jalkapallojoukkueen kokoisen sisarusparven. Kun en sitä sitten saanut suunnittelin itse hankkivani monta lasta. Sekin toive jäi haaveeksi, koska kaikki keinot kokeilleena ( OYKS, Väestöliitto on ollut hieman apuna) pariskuntana olemme mieheni kanssa edelleen lapsettomia.

Asumme neljä vuotta minua vanhemman puolisoni kanssa Torniossa, hän paljasjalkaisena ei todennäköisesti osaisi muualla edes asua. Olemme asuneet saman katon alla liki 18 vuotta, avioliittoon meidät vihittiin 1996. Mieheni on peltiseppä, meillä on pieni yhden miehen (ja naisen) yritys jonka olemme appivanhemmiltani lunastaneet vuonna 2000. Ennätin toimia hoitoalalla liki kaksikymmentä vuotta ennen kuin sitten jäin kotiin ja oman yrityksen hommiin kolme vuotta sitten.

Opiskelin ensin perushoitajaksi, sitten sairaanhoitajaksi. Erikoistuin sisätauti-kirurgiaan, anestesiaan ja viimein terveydenhoitajaksi. Opiskelin hallintoa ammattikorkeakoulussa ja olin muutaman vuoden Oulun yliopiston hoitotieteen laitoksen kirjoilla opiskellen hoitotiedettä. Toimin ensin vuodeosastolla sairaanhoitajan virassa, sitten ambulanssissa, neuvolassa, kotisairaanhoidossa ja kouluterveydenhuollossa. Viimeisen vuoden olin lehtorin sijaisena ammattikorkeakoulussa ennen kuin päätin että nyt saa hoitotyö minun osaltani riittää. Osasyynä ratkaisuuni oli varmaankin, uskoisin niin, stressin laukaisema fibromyalgia. Olen tyytyväinen valintaani, tavallaan olen palveluammatissa mutta saan myös mitä enemmän opin, sitä enemmän toteuttaa itseäni myös käsityön ammattilaisena, metallipuolella tosin mutta kuitenkin. Työ on luovaa ja itsenäistä ja yksikään päivä ei ole samanlainen. Ainoa huono puoli on nykyisin että tekstiilityöt ovat jääneet vähemmälle. Olen illoilla yksinkertaisesti niin väsynyt (peltisepän rouvan työ on FYYSISTÄ työtä) että, on niin mukava käpertyä sohvaan ja vain olla...

Käsitöitä olen tehnyt oikeastaan niin kauan kuin muistan että puikot ja muut välineet ovat pysyneet käsissä. Se on perintöä äidiltäni, molemmilta mummoiltani, jo edesmenneeltä tädiltäni... Listaa voisin jatkaa loputtomiin. Olen hidas, pikkutarkan työn tekijä. Ristipistot ovat parhaimmillaan kun aidakangas on mahdollisimman pieniruutuista. Virkkaan mielelläni ohuenohuesta langasta ja neulon mieluiten kun lanka on ohutta.

Pidän kissoista mutta en voi allergian takia pitää minkäänlaista kotieläintä. Luen mielelläni dekkareita ja vanhat suomalaiset elokuvat ovat lempikatsottavaa. Komisario Palmut osaan miltei ulkoa... Agatha Christiet olen vähitellen hankkinut divareista. Lenkkeilen satunnaisesti, joskus enemmän joskus vähemmän. Kuntosalilla yritän käydä säännöllisesti.

***
Vem är jag? Jag föddes 12 juni på dåvarande Haparanda BB för drygt 41 år sedan. Jag var mina föräldrars förstfödda och förblev det enda barnet, trots att jag hade föredragit en syskonskara i storleken av ett fotbollslag ungefär. När detta då inte blev sant, planerade jag att skaffa detta fotbollslag själv när jag då någongång gifter mig och skaffar familj. Tyvärr misslyckades även detta, trotts tappra försök är jag och min man fortfarande utan barn.

Vi bor i Torneå. Min man är född och uppvuxen här och i själva verket bor vi bara 50 meter från hans barndomshem. Vi har ett litet plåtslageri tillsammans, som vi har köpt av mina svärföräldrar för drygt sex år sedan. Tillsammans har vi bott i nästan 18 år, vi gifte oss 1996. Jag hann arbeta inom vården i nästan 20 år innan jag tog beslutet att stanna hemma för tre år sedan. Eller hemma och hemma... Idag arbetar jag på verkstan på nästan heltid förutom det jag sitter och gör bokföring och fakturering.

Jag gick vårdlinjen någongång på 80-talet. Läste sedan till sjuksköterska, gick medicin-kirurgi-, anestesi- och öppen hälso- och sjukvård VUB, läste administration och sedan till slut omvårdnad på universitet. Jag arbetade på vårdavdelning, på ambulans, på distriktssköterskemottagning, inom skolhälsovården och som administratör och som vårdlärare. Och sedan sa det pling och jag beslutade att nu får det vara nog för min del. Delvis var det nog lättare för mig att ta det beslutet eftersom jag sjuknade i fibromyalgi och är tidvis jättedålig. Trots sjukdomen är jag nöjd med mitt beslut. Jag får jobba med människor i ett traditionellt hantverksarbete där ingen dag är den andra lik. Ju mer jag lär mig desto mer kan jag förverkliga mig själv. Det jag får gjort i textil och garner är minimum numera, helt enkelt pga. fysisk trötthet på kvällarna.

Handarbetat har jag så länge jag kommer ihåg stickor har hållits i nävarna. Det har jag ärvt av mamma och mormor. Även moster handarbetade. Jag tycker om tunna garner och små-små korsstygn. Ju mindre desto bättre.

Jag tycker om katter men kan inte ha några husdjur pga. allergi. Jag läser gärna, har skaffat mig samtliga Agatha Christies som går att få tag på. Gamla finska långfilmer ser jag gärna på. Jag motionerar sporadiskt, försöker gå på gym så ofta som möjligt.
***
Tässä nyt niitä lupaamiani kuvia. Ennätin saada ne valmiiksi muokattua tähän päivitykseen.
Eli siinä on nyt sitten kuvia salaisten ystävieni lähettämistä paketeista mm. mainitsemani tulppaanin sipulit. Kiitos vielä kerran ihanille SNY:lle ja SRPY:lle saamistani viesteistä ja paketeista. Kaikki mitä olen saanut on lämmittänyt mieltä ja saanut todella hyvälle tuulelle. Jännittää tämä paljastus juttu tässä kuussa. Rehellisyyden nimissä olen minäkin yrittänyt leikkiä salapoliisia ja yrittänyt selvitellä ystävieni henkilöllisyyttä mutta minä en varmaankaan ole idolini, neiti Marplen veroinen koska joudun kiltisti odottamaan paljastuspostin saapumista.

Kuva myös äidille syntymäpäivälahjaksi kutomastani huivista jonka tein lauantaina. Lanka on Sandnes Funnya. Puikolla 15 silmukkaa ja kaksinkertaisella langalla kudoin 50 kerät loppuun eli huiviin meni 100 g.

Punainen pipo on aikaisemmin mainitsemani Fritidsgarnista tehty pipo joka on vielä huovuttamatta. Laitan uuden kuvan kun huovutus on valmis.
***
Jag lyckade få färdigt några foton till den här uppdateringen. Bilderna är bl.a på paketen jag fått av mina hemliga vänner. Tack, ännu en gång!! Allt jag har fått har värmt mitt hjärta och fått mig på så bra humör. Jag är så spänd inför det stora dagen då jag får veta vilka mina hemliga vänner är. Trots att jag har försökt flitigt besöka andra blog och lista ut vem som kan dölja sig bakom mina paket har jag misslyckats. Jag får helt enkelt ha tålamod med att vänta på det sista paketet.

Scarfen stickade jag på lördag till mamma i födelsedagspresent. Garnet är Sandnes Funny och mönstret jätte-enkelt. 15 maskor, sticka alla varv räta med dubbelt garn nystan till slut = 100 g.

Röda toppluvan är den jag nämnde tidigare av Fritidsgarn som jag inte har hunnit tovat ännu. Jag sätter in nya bilder när den är helt klar.